Retkeillessä järvillä, joilla, merellä, soilla ja metsissä tuntee luontonsa. Oman ja ympäröivän. Minulle tarjoutui mahdollisuus tutustua melontaan Lestijoen melontareitillä erämaassa.  Kanootit lasketaan veteen Niskankorvessa, Lestijoen ja Lestijärven yhtymäkohdassa. Aluksi jännitys oli isompi kuin nautinto. Kanootin lipuessa virtaan tunteet vaihtuivat toisinpäin.  

Autojen ja ihmisten äänet kuuluvat hetken, ja jäävät hyvin pian kokonaan taakse. En ole yksin, mutta puhun niin vähän kuin mahdollista. Nyt riittävät luonnon äänet.  

Rentoutan vartaloani sen verran kuin se on etätyövuoden jälkeen mahdollista. Päätän jättää stressin ja muut vuoden aikana kertyneet taakat virran vietäväksi.  Hartiat laskeutuvat alemmas, ja suupielet nousevat ylöspäin.

Liikkuminen vedenpinnan tasolla avaa ainutlaatuisen näkökulman maisemaan. Meloen pääsee lähelle luontoa, ja tuntemaan sen kaikin aistein. Elementtinä vesi tuo melontaan uniikin vivahteensa, sillä se toimii ympäröivän luonnon kanssa sekä mielen että kehon kehittäjänä. Lähes äänettömästi liikkuva meloja voi seurata läheltä lintujen ja kalojen elämää. Opas kertoo, että Lestijoen erämaareitin varrella on mahdollista nähdä esimerkiksi ahma, metsäpeura tai vaikka kalasääski. Koskireitillä pesii myös maakotkia.  
 
Pian melojan eteen avautuu postikorttinäkymä. Joen päälle molemmin puolin kaartuvat puut muodostavat saapujille sisääntuloholvin. Tuntuu kuin luonto ottaisi syliin, ja suojaisi melojaa. Jos koskaan voi kokonaan rauhoittua, niin nyt siihen on mahdollisuus. Virta vie kevyesti, eikä töitä juuri tarvitse tehdä. Veden matka on aina kesken. Se antaa ajattelemisen aihetta itsellekin.  

Vesi muodostaa kauniita pyörteitä, kuin liikkuvia maljoja. Siitä tiedän, että edessä on kiviä. Veden alla on vaaroja, mutta sen päällä rauhallista.  Melojan on hyvä tarkkailla mistä kohtaa kuljetaan, vaikka reitti turvallinen onkin. Lestijoen melontareitin alkumatka päästää aloittelijan helpolla, ja suo tunteen kanootin hallinnasta ja melomisen helppoudesta.   

Meloessa ei tunne tarvetta kellon tai puhelimen katseluun. Arviolta parin kilometrin jälkeen tarjoutuu mahdollisuus rantautua Jatkonkoskelle, jossa on tulipaikka ja kota makkaranpaistoon ja nokipannukahvien keittelyyn. Puroineen ja puusiltoineen maisema on kaunis ja rauhoittava. Luontoreittien kunnostamisen ansiosta Jatkonkoskelle pääsee myös pitkospuita. 

Taukopaikan jälkeen pääsen kokemaan kosken. Vesi on harvinaisen korkealla, ja sen varaan joutuminen mietityttää hiukan. En pelkää vettä, mutta yllätyksiä kaihdan. Sellainen saattaa olla nyt edessä. Lähestymme kiveä väärältä puolelta, ja huomaan etten ehdi kääntää kanoottia ajoissa. Muistan alussa kuulemani ohjeet. Pitäydyn matalana tiukasti penkissä. Otan kiven tyynesti vastaan, annan kanootin keikkua vastustelematta, ja keinun sen liikkeiden mukana. 

Jatkonkoski johdattaa melojan laajalle suoalueelle. Koskemattoman erämaan, luonnon hiljaisuuden ja rauhallisen suomaiseman yhdistelmä on ainutlaatuinen elämys merenrannalla syntyneelle ja kasvaneelle. Kanootilla pääsee kulkemaan paikoissa, joihin jalan tai veneellä ei ole asiaa. Tunnen että olen osana salaisuutta, joihin kaikilla ei ole pääsyä!  

Melomme mutkittelevaa jokea suuri suo silmien tasalla. Taivas peilautuu tyyneen veteen. Joutsenpariskunta lähtee lentoon suoraan edestämme. Reitin suo-osuus on sopivan pitkä. Viimeistään sen aikana ehtii todella irtautua arjesta. Vesi, suoalueen kasvisto ja naavaiset puut kertovat, että täällä ilma on oikeasti puhdasta.  

Saavumme ja rantaudumme Raivionkoskelle. Jo tämä kahdeksan kilometrin mittainen aloitusreitti oli hoitava ja rentouttava, tarjosi uusia elämyksiä ja kipinän melontaan. Aloittelijankin olisi ollut mahdollista jatkaa reittiä pidemmälle, mutta sen aika on myöhemmin kesällä. Saatuaan melojan virtaansa Lestijoen erämaareitti houkuttelee hänet kyllä takaisinkin. 

Lestijoen alkuosa on arvokas osa koko Keski-Pohjanmaan maakunnan luontokohteita ja matkailutarjontaa. Lestijokilaakson yläjuoksun retkeilyreittien kunnostushankkeessa on mm. parannettu Lestijoen melontareittiä, Hongiston luontopolkua sekä Kotojärven ja Jämsänkallion alueen retkeilyreittejä, ja lisätty opasteita, viitoituksia ja taukopaikkoja. Hanke on saanut rahoitusta Pohjanmaan ELY-keskukselta Euroopan Maaseuturahastosta.

Kirjoittaja on Kaustisen seutukunnan tiedottaja Anu Kauppila. Oppaina melontaretkellä olivat LestiHunterin Reima Virkkala ja Kaustisen seutukunnan työpäällikkö Mikko Hänninen.

Kuvat: Krista Järvelä.