Tutustumme Kaustislaisiin ja seutukuntalähtöisiin henkilöihin ja heidän tyypilliseen arkipäiväänsä, jossa elävä perinne on luontevasti ja luonnollisesti mukana arjessa. 

Annika Timonen on 34-vuotias viulupelimanni ja äidinkielenopettaja. Annika on kotoisin Rovaniemeltä, mutta kansanmusiikkiharrastus vei Kaustiselle musiikkilukion 2000-luvun alkupuolella.
- Sain jo lukioaikoinani tutustua Näppäritoimintaan apuopettajan ominaisuudessa. Kävin välissä opiskelemassa muualla viulunsoitonopettajaksi, mutta Kaustinen oli jo lukioaikoina hullaannuttanut minut täysin. Päätinkin muuttaa tänne takaisin heti, kun mahdollista. 

Nykyään Annika asustelee Kaustisen Järvelässä miehen ja kolmen lapsen kanssa. Kansanmusiikki ja -tanssi on perheen yhteinen harrastus, joka näkyy jokapäiväisessä elämässä monin eri tavoin.
- Kotoamme löytyy muun muassa iso vaatekaappi, joka on täynnä kansallispukuja. Yläkerran aulatila on puolestaan pyhitetty soittimille. Niitä on mieheni mielestä liikaa, mutta jokaiselle on käyttöä, joten ei niitä voi poiskaan heittää. (Myönnän, että ehkä toinen harmooni on liikaa, mutta muut soittimet ovat tuiki tarpeellisia!) 

Timosen lapset leikkivät pienempinä yläkerrassa usein konserttia. He valitsivat esiintymisasunsa ja soittimensa huolella ja harjoittelivat, ennen kuin kutsuivat yleisön sisään. Istumapaikat oli numeroitu, ja numerot löytyivät konserttilipuista, jotka he olivat tietysti askarrelleet.
- Nyt isommat lapset ovat jo 7- ja 9-vuotiaita, eivätkä soita kotona kuin omat soittoläksynsä. Esikoinen soittaa kanteletta, keskimmäinen selloa. Musiikkia he kyllä kuuntelevat kotona edelleen, ja molemmat rakastavat tanssimista! 

Annika itse käy tiistai-iltaisin pelimannipiirissä soittamassa. Tällä hetkellä harjoitellaan paitsi kesän festivaaleja, myös Puolan-matkaa varten.
- Soittaminen on minulle henkireikä. Olen saanut soittoharrastuksen kautta elinikäisiä ystäviä ja paljon ikimuistoisia kokemuksia. Ilman tätä harrastusta en olisi koskaan päätynyt Kaustiselle, enkä olisi tavannut nykyistä aviomiestäni. Tähän pieneen mutta laajenevaan kansanmusiikkiyhteisöön on ilo kuulua! 

13-vuotias Liina-Maija Hietala harrastaa monipuolisesti musiikkia ja urheilua. Hänen soittimiaan ovat viulu ja piano, ja niiden lisäksi harrastuksiin kuuluu tanhu, jalkapallo, hiihto, juoksu, suunnistus, rullahiihto ja lukeminen 

Liina-Maija asuu Kaustisella ja opiskelee Kaustisen peruskoulussa. Arkeen kuuluu paljon monipuolisia harrastuksia soittamisesta urheiluun. - Sukset jalkaan ja sauvat käteen sain jo heti, kun opin kävelemään ja siitä asti on tullut hiihdettyä kisoissa ja kotiladuilla. Pari vuotta myöhemmin aloitin myös jalkapallon ja suunnistuksen. Eli urheiluharrastukset, ulkona oleminen, juokseminen, erilaiset urheilutapahtumat ja kilpailut ovat olleet osa omaa arkea jo ihan pienestä asti. Viikolla harrastetaan ja viikonloppuisin ajetaan kisoihin tai peleihin lähelle tai kauas.  

Kansantanssin eli tanhun Liina-Maija aloitti 4-vuotiaana. Kaverit, ryhmä ja ohjaajat ovat pysyneet suurin piirtein samana tähän asti. Ryhmän kanssa on tullut mukavia ja ikuisia muistoja ja reissuja, joita tulee varmasti myös jatkossakin.
- Vuonna 2014 meille tuli ensimmäisen kerran festarivieraita Helsingistä. Heillä oli samanikäisiä lapsia, jotka soittivat viulua. Tästä syntyi oma kiinnostus ruveta soittamaan viulua. Seuraavana syksynä sitten eksyinkin ensimmäiselle viulutunnille. Viulua on tullut kohta soitettua 8 vuotta. Viulunsoitto on tuonut mukanaan hauskoja muistoja ja esiintymisiä.

Liina-Maija osallistuu joka kesä näppärikurssille joko etänä tai paikan päällä ja festariviikolle, jossa on saanut soittaa yhdessä kavereiden kanssa. 
- Muistan vieläkin, kun olin ensimmäisen kerran näppärikurssilla 6-vuotiaana ja jo ensimmäisenä päivänä puristin viulua niin kovasti, että talla irtosi ja jouduttiin ostamaan uusi.  
Pari vuotta viulun aloittamisen jälkeen hän aloitti myös soittamaan pianoa. Vapaa-ajalla Liina-Maija soittaa viulua ja pianoa, tanhuaa, potkii palloa, hiihtää, juoksee, suunnistaa, rullahiihtää, lukee ja touhuaa perheen, kavereiden sekä mummun ja vaarin kanssa. 
 

Kaustislainen 17-vuotias Veikko Virkkala opiskelee Kaustisen musiikkilukiossa. Kaustislainen viulunsoittoperinne on ollut tärkeä osa hänen elämäänsä jo lapsesta saakka.

- Suvussani on paljon pelimanneja sekä isän että äidin puolella. Vanhempani ovat kumpikin muusikoita, joten perheen ja sukulaisten kanssa soitetaan paljon yhdessä. Itse aloitin soittamisen Kaustisen Näppäreissä ensin viululla, joka vaihtui oikeastaan heti selloon. Sellokaan ei kuitenkaan ollut minun juttuni, joten päädyin sitten basson varteen. Basson soiton lisäksi soitan myös rumpuja, ja muita erinäisiä lyömäsoittimia.   

Kaustislaisen musiikkiperinteen vaikutus näkyy Virkkalan mielestä tällä hetkellä oikeastaan kaikessa musiikkiin liittyvässä.

- Ajattelen näin, koska ilman kaustislaista viulunsoittoperinnettä ei esimerkiksi Kaustisen musiikkilukiota tai vaikkapa Näppäreitä todennäköisesti olisi perustettu. Sama pätee mielestäni myös muihin perinteen ympärille rakentuneisiin yhteisöihin. 

Soittimina ovat kontrabasso ja rummut. Musiikki on Virkkalalle harrastus, mutta hän kiertää satunnaisesti myös opettamassa näppärikursseilla ympäri Suomea. 

- Teen myös konehommia kuten peltotöitä aina kun vain kerkeän, Virkkala kertoo.  

34-vuotias muusikko Jemina Poikkimäki työskentelee viulunsoitonopettajana Keski-Pohjanmaan konservatoriolla. Hänen soittimiaan ovat viulu ja alttoviulu. Perheeseen kuuluu mies ja kaksi lasta, ja harrastuksiin kuuluu myös kuntosalia ja lenkkeilyä. 

- Äitini Arita Kykyri-Korkeaniemi on kaustislainen viulupelimanni. Muistikuvieni mukaan kesällä 1992 ollessani 4-vuotias pyysin äidiltä, että hän hankkisi minullekin viulun. Eräänä iltana, kun äiti tuli kotiin keikalta Kaustisen festivaaleilta, hän toi myös minulle oman viulun. Muistan vieläkin sen tunteen, miten onnellinen olin omasta viulusta.

Syksyllä Jemina meni Järvelän Maunon viulupiiriin Halsualle, ja siitä se sitten lähti.

- Olen vasta aikuisena ymmärtänyt, miten valtava merkitys sillä oli, että viulutunneilla soitettiin klassisen musiikin lisäksi myös kansanmusiikkia. Uskon, että oma soittourani olisi tyssännyt jossakin vaiheessa, jos soitto olisi painottunut vain klassiseen musiikkiin.

Mauno perusti myös yhtyeen nimeltä Ykslysti. Yhtyeen kanssa tehtiin monta mieleenpainuvaa keikkaa ympäri Suomen.

- Ykslystissä soittivat mm. siskoni Essi Korkeaniemi, Aili Järvelä, Esko Järvelä, Leenakaisa Wirkkala (nyk. Sandberg), Oskari Hanhikoski, Sanna Hanhikoski ja Saara Hanhikoski.  

Jeminan äiti on kotoisin Kaustiselta Köyhäjoen kylältä, ja hän on edelleen mukana Köyhäjoen pelimanneissa.

- Siskoni Essi ja minä olimme äitimme mukana lapsena harjoituksissa, jos isämme ei ollut kotona. Kun liityimme teini-ikäisinä mukaan Köyhäjoen pelimanneihin osasimme soittaa kappaleet, koska olimme kuulleet ne niin monesti. Se oli jännä tunne! Tuntuu kivalta huomata, että nyt oma 4-vuotias tyttäreni haluaa alkaa soittamaan viulua. Myös nuorempi tytär on selkeästi kiinnostunut soittimesta.